Koko paskahan siis perustuu yhteen Sims Medieval tarinaan. Kaikki tyypit ketä esiintyy on Inuyasha-hahmoja, ja sit meil oli vähä liia hauskaa kyseisen pelin kanssa ja karkas mopo lapasesta. Jaamme nyt teidän kanssanne ensimmäisen ja toistaiseksi viimeisen Helvetinvitun legendan, olkaa hyvä. ♥
” Olipa kerran kauan sitten aina muinaisella keskiajalla, kuningaskunta nimeltä Helvetinvittu. Kuningaskuntaa hallitsi hyväsydäminen kuningas, Lordi Naraku. Kansalaiset elivät onnellisina ja rauhassa, kunnes eräänä synkkänä päivänä kuningaskuntaa kohtasi kauhea onnettomuus. Helvetinvitun kuninkaan, Lordi Narakun, korviin oli kantautunut tieto kansaa villitsevästä kapinallisesta. Lordi Naraku lähetti välittömästi kauniin ja ovelan vakoojansa Sangon, ottamaan selvää, mitä torilla oikein tapahtui. Naamioituneena Sango soluttautui torilla väkijoukon keskelle, jossa ”opettajaksi” itseään kutsuva nainen manipuloi viattomien lapsien mieliä. Hänen opetuksensa kannusti lapsia ajattelemaan vain itseään, vähääkään välittämättä apua tarvitsevista ystävistään tai koko kuningaskunnastaan. Kauhistuneena Sango palasi linnaan kertomaan kauhistuttavasta kapinallisesta Lordi Narakulle. Lordi Naraku ei voinut antaa sellaisen kauheuden tuhota hänen valtakuntansa rauhaa. Hänen oli pelastettava valtakuntansa ja ne viattomat lapset, joita se pirullinen nainen johdatti harhaan.
Lordi Naraku lähti itse torille puhumaan naiselle. Hän uskoi voivansa puhua tälle järkeä ja jos ei, hän voisi ainakin kieltää tätä opettamasta julkisesti torilla. Kukaan ei olisi niin typerä, että uskaltaisi vastustaa hänen, Lordi Narakun, käskyä. Päästyään torille, siellä vallitsi mieletön kaaos. Kukaan ei tehnyt töitään vaan kuuntelivat lumoutuneina sen kieron naisen valheellisia sanoja. Naraku näki, kuinka veli Miroku yritti epätoivoisesti johdattaa kansaa oikealle polulle saarnaamalla Herran Naraku Suuren nimeen, mutta kukaan ei kuunnellut häntä. Se kiero nainen! Naraku puhutteli naista hyvin tiukkaan ja tämä vakuutti mukamas viattomasti, että hän vain halusi lasten oppivan käyttämään omia aivojaan. Mitä valheellisuutta! Tuo häikäilemätön naikkonen yritti vain kääntää lapset puolelleen kapinoimaan kuningaskuntaa vastaan. Siinä hän ei onnistuisi! Lordi Naraku kielsi naista enää opettamasta lapsille mokomaa soopaa ja uskoi näin rauhan olevan pelastettu. Mutta vielä mitä! Se hävytön, kurja nainen huusi hänelle päin naamaa, ettei lopettaisi opettamistaan ja uhosi, ettei kukaan voisi estää häntä. Tätähän Lordi Naraku ei hyväksynyt. Hänen sanaansa ei vastusteta. Niimpä hän määräsi oikeuden mukaisesti konstaapelia pidättämään naisen ja sulkemaan tämän arestiin jalkapuuhun. Johan oppisi tuntemaan paikkansa.
Tämä ei kuitenkaan naista lannistanut ja jo seuraavana päivänä hän oli taas torilla paasaamassa. Naraku oli miettinyt koko yön, miten pelastaisi valtakuntansa ja lopulta hänen oli pakko turvautua uskolliseen vakoojaansa Sangoon. Sango kertoi tuntevansa erään, joka voisi mielellään käydä polttamassa tuon naisen talon maan tasalle. Lopettaisipa tämä sitten kurjat opetuksensa! Naraku ei keksinyt muutakaan, ja olihan hän pyytänyt ja käskenyt tätä lopettamaan tuloksetta. Saisi nyt itse vastata seurauksista!
Sango lähti torille etsimään ystäväänsä ja pyysi tätä polttamaan kapinoitsijan talon maantasalle. Mies lähti hyvillä mielin suorittamaan tehtävää, jolloin Sango aikansa kuluksi päätti hyötyä hieman itsekin. Hän pistäytyi ”opettajan” juttusilla ja onnistui huijaamaan naiselta rahapussin. Summa oli jopa 85 simoleonia, huomattava summa. Eihän siinä mitään väärää ole ryövätä naiselta rahaa, jonka talo paraikaa paloi iloisesti. Hänhän vain osaltaan varmisti, ettei nainen sattuisi pääsemään talolle, ennen kuin työ olisi hoidettu. 85 simoleonia olkoon palkka siitä, että hän pidätteli naista sen aikaa, että tuhopolttaja saisi työnsä tehtyä.
Tuhopolttaja palasi ja kertoi Sangolle suorittaneensa tehtävän. Hän oli hieman pettynyt, sillä talo oli ollut hyvin köyhä ja pieni. hän pyysi Sangolta jatkossa isompia töitä ja poistui kuitenkin hyvillä mielin onnistuneen keikan jälkeen. Sango palasi linnaan kertomaan Lordi Narakulle talon polton onnistuneen. Naraku riemuitsi voitostaan ja päätti, että nainen saisi tuta oikein kunnon opetuksen. Hän valmisti erityisen lain, joka kielsi kaiken opetuksen ilman lupaa ja että jokaisesta opetuksesta tulisi maksaa kuningaskunnalle 200 simoleonia. Heti auringon noustua hän lähti itse henkilökohtaisesti torille kertomaan iloisen lakiuudistuksen tälle ”opettajalle” Eipähän enää huijaa lapsia minun kuningaskunnassani! Hän ajatteli voitonriemuisena. Miten nainen, jolta oli poltettu talo, voisi maksaa niin suuren summan? Ei. Hänen olisi pakko myöntää tappionsa ja luovuttaa!
Päästyään torille, nainen oli tapansa mukaan paasaamassa korokkeella kuulijakunnan ympäröimänä.Veli Miroku oli selvästi jo luovuttanut turhan saarnansa. Missä lie taas kirkossaan kourimassa naisten takamuksia… No, hänellä oli kuningaskuntansa pelastettavana. Naisen ilme venähti entisestään, hänen kuultuaan uudesta laista. Valtakunnan turmioksi nainen uhrasi viimeisetkin säästönsä maksaakseen 200 simoleonia saadakseen jatkaa kurjaa paasaamistaan. Et siis todella aio antaa periksi? Naraku tuumi. Hän ei luovuttaisi myöskään. Hän savustaisi tuon valtakuntansa kirouksen ulos Helvetinvitusta, maksoi mitä maksoi!
Sillä välin vakooja Sango oli kysellyt viattomilta lapsilta, mitä he olivat mieltä opettajastaan. Lapset olivat kovin huolissaan opettajasta, joka nukkui kylässä, majatalon takana kaikki yönsä, sillä hänen talonsa paloi. He toivoivat tämän pärjäävän ja jatkavan opetustaan. Sangon kävi lapsia sääli. Kuinka joku julma nainen voikin käyttää lapsen viatonta mieltä noin julmasti omien tarkoitusperiensä hyväksi. Hänen olisi palattava linnaan, heidän olisi Lordi Narakun kanssa keksittävä keino tuon hirviön karkottamiseksi.
Sovittiin, että yön tultua Sango hiipisi kylään ja ryöstäisi tämän kurjan opettajan vaatteet. Tuskinpa sen jälkeen enää kehtaisi ilmestyä torille paasaamaan tyhjänpäiväisyyksiään. Yön laskeuduttua Helvetinvitun idylliseen kuningaskuntaan, jonka rauha oli vaakalaudalla, mestarivakooja Sango hiipi yön varjoissa kohti kylän laidalla sijaitsevaa majataloa. Hän löysikin kurjan opettajan nukkumasta talon takana kadulla ja viattomia lapsia ajatellen riisti naisen vaatteet ja hiipi onnellisena valtakunnan pelastumisesta takaisin linnaan.
Lordi Narakun ja Sangon voitonriemu kuitenkin hävisi Narakun käytyä tarkistamassa torin tilanteen. Siellä tämä nainen yhä vain paasasi viattomille kansalaisille (vaatteet päällä, mistä lie pöllinyt! Varaskin vielä kaikenlisäksi, että oli naisella otsaa näyttää naamaansa) Nainen oli raivoissaan ja villieläimen raivolla hän villitsi lapsetkin samaan raivonvaltaan. Villieläin tosiaan, se se nainen oli… mutta siitä Naraku saikin ajatuksen. Nyt hän tiesi miten vihdoin pelastaisi valtakuntansa tuolta paholaiselta!
Yksin Lordi Naraku lähti suureen metsään vangitsemaan suurta sutta, joka raivosi metsän siimeksessä. Hän jäljitti ja jahtasi sutta pitkään, kunnes sai sen kiinni. Pitkään taisteltuaan petoa vastaan Lordi Naraku sai taltutettua eläimen. Hän lähetti sanan Sangolle ja pyysi tätä tulemaan pian kyläänjohtavalle polulle. Sangon saavuttua Naraku luovutti häkkiin teljetyn suden Sangolle ja he tekivät viimeisen epätoivoisen suunnitelmansa, pelastaakseen Helvetinvittua ajautumasta kaaokseen.
Lordi Naraku marssi yksin takaisin torille jossa löysi naisen paasaamasta. Hän vihjaisi tälle, että olisi parasta käydä kylässä. Pelästyneenä nainen ryntäsi kylään peläten hänen keskeneräisen salaisen koulurakennuksensa paljastuneen. Kiireessään hän ei huomannut Sangoa, joka odotti polun varrella. Nähdessään naisen tulevan polkua kovaa vauhtia, hän päästi suden häkistään. Muristen susi rynnisti kohti naista joka lähti kauhuissaan kirkuen juoksemaan pakoon metsään. Hän ei kuitenkaan ollut sutta nopeampi ja susi hyökkäsi. Sango kuunteli piilostaan pedon julmaa murinaa ja naisen karmivaa kiljuntaa, kunnes kiljunta lakkasi ja laskeutui hiljaisuus, jonka rikkoi vain suden selkäpiitäkarmiva huuto. Sangoa puistatti, mutta hän tiesi tehtävän olleen välttämätön Helvetinvitun viattomien lasten pelastamiseksi. Hän palasi linnaan, jossa kertoi Lordi Narakulle kuningaskunnan pelastuneen. Naraku oli riemuissaan ja kaikki oli taas niin kuin piti. Ihmiset palasivat töihinsä ja kävivät kirkossa kuulemassa oikeaa opetusta ja lapset rupesivat taas onnellisiksi ja kuuliaiksi alamaisiksi. Tämän varmistamiseksi Lordi Naraku antoi kirjurinsa kirjoittaa tapahtuneesta kirjan, jota lapsille tulisi opettaa, jotta eivät he enää koskaan lankeaisi itsekkyyden poluille. Tarina kertoo kuitenkin, että jos tämän kirjan avasi keskiyön aikaan, pystyi kuulemaan tuon karmivan naisen kirkuvan. Ja näin oli Helvetinvitun kuningaskunta pelastettu ja sen kansalaiset taas vapaita olemaan käyttämättä omia aivojaan. Sen pituinen se.”